Tehy ja KT saivat sovun aikaiseksi. Sopimus on pitkä, mutta sillä on turvattu korotukset myös pitkälle aikavälille. Se on hyvä, koska yhteiskunnan tilasta emme tiedä mitään, kun ajattelemme kahden vuoden päähän. Hyvä näin!

Kuitenkin tulevana lastentarhanopettajana katseeni osuu nyt OAJ:hin. He munasivat koko jutun. Lastentarhanopettajat eivät olisi lähteneet sopimukseen mukaan, mutta enemmistö päätti toisin. Nyt vuonna 2010 Lastentarhanopettajat saavat keskimäärin 200 euroa vähemmän kuin lähihoitaja ja 500 euroa vähemmän kuin sairaanhoitaja. Uskomatonta, että olemme näin syvässä palkkakuopassa. OAJ:n  mielestä tässä ei ole mitään omituista ja he eivät halua vaikuttaa asiaan mitenkään. Nyt mielestäni vakava kysymys Lastentarhanopettajaliitolle, olemmeko oikeassa paikassa? Pitäisikö mennä sinne, missä meitä arvostettaisiin ja puolia pidettäisiin? Missä on meidän paikkamme, niin sitä en osaa vielä sanoa.

Pulinoilta ei olla säästytty. Tänään pääministeri Vanhanen on aukaissut sanaisen arkkunsa ja kertonut Tehyn olevan vastuuntunnoton. Viestiin sisältyi myöskin, että jokainen yksittäinen irtisanoutunut hoitaja olisi ollut vastuussa omasta puolestaan potilas vahingoista. Oudoksun tätä lausuntoa. Ensinnäkin työtuomioistuin hyväksyi sen, että sairaanhoitopiirit laittoivat paikat hakuun ja jokainen irtisanoutunut sai irtisanoutumiskirjeen. Jos työnantaja käyttäytyy noin, niin eikö työntekijälle jää mitään oikeuksia.

Todellisuus on kuitenkin nyt se, että seuraavan neljän vuoden aikana eläköityy 25 000 hoitoalan ammattilaista ja pelkona on se, että näitä paikkoja ei saada täytetyksi. Nyt toivoa on uuden palkkauksen myötä. Kuitenkin käyttääkseni Vanhasen logiikkaa: Uskallatko Sari sairaanhoitaja eläköityä, kun potilasturvallisuushan siitä kärsisi? Meidän pitää nyt todellisuus ottaa huomioon ja alkaa miettiä tulevaisuuteen ratkaisuja.